Elämä näyttikin tässä hetken aikaa rullaavan erinomaisesti. Löytyi unelmakämppä mainiolla sijainnilla pääkaupunkiseudulla. Töitä riittää ja palkkaakin jää pakollisten menojen jälkeen heräteostoihin tai muihin hienouksiin. Tähän pienen ihmisen unelmaan tuli särö, kun uudet naapurit muuttivat seinän taakse. Kuinka onkaan minun tuuria, että sinne muutti perhe, jolla on pahimmassa iässä oleva siivoton poika sekä suurisilmäinen tuhiseva koira. Rotu jääköön mainitsematta, mutta taitaa olla siinä rodussa jalostus aikalailla tiensä päässä

Kuukausien kuluessa olen jo tottunut seinän takaa kuuluviin huutoihin (tappeleeko ne keskenään?), penskan juoksuun portaissa (miten niin pieni ihminen voi kulkea niin raskain jaloin?), ulko-oven paukauksiin ym. rauhallista elämääni häiritseviin tekijöihin.

Paitsi siihen parveketupakointiin...

En vain voi käsittää miten naapuri voi terrorisoida toisen elämää enempää kuin savuttamalla toiset ulos asunnostaan. Jokaisen tupakointikerran savu imeytyy meidän asunnon ilmastointikanavia pitkin suoraan meidän asuntoon. Ensin haju tunkeutui alakerran ylimääräiseen makkariin ja sieltä vaatehuoneeseen. Eipä ole kiva kun vaatteet haisee röökiltä. Nykyään savut tulevat suoraan olohuoneen ja keittiön ilmanvaihtoaukosta leviten sieltä koko asuntoon. Nyt kun ilmatkin ovat lämmenneet, on tupakointi lisääntynyt. Vielä iltaisinkin pienoinen tupakan kitkerä haju ärsyttää raskaan työpäivän jäljiltä väsyneitä silmiä.

Ja mainittakoon vielä, että ilman sisälle asti tunkeutuvaa röökin hajua olisin voinut kestää jopa sen piiiiiiiitkän kusilorinan aina ennen kello puoltayötä, joka kantautuu meidän makkariin naapurin käydessä vielä iltapisulla. Tämä on siis joka iltainen rutiini, josta tietää, että naapuri on oletettavasti menossa yöpuulle. En tiedä varmaksi, mutta minulle on luotettavalta taholta sanottu, että kyllä miehet voi toimittaa tarpeensa niin, ettei kusivana valu suoraan pöntössä olevaan veteen aiheuttaen äänekkään lorinan. Eikö tämä voisi kuulua jo jokaisen poikalapsen pakollisiin kasvatusaiheisiin?!